Oka

Kuva: Taru Vallius

Suomenlapinkoira
Nimi: Sagaberran Onnenoikku
Syntymäaika: 17.10.06
Rek.nro: FIN50143/06
Sukupuoli: uros
Väri: parkki vaalein merkein
Korkeus: 49cm
Isä: Anana´s Bikku-Beikko
Emä: Fihtolas Bihpporáhkku


Terveys:
lonkat C/C
kyynärät 0/0

Näyttelyt:

Kokkola 15.7.2007: PEK1, KP, ROP-pentu (Sakari Poti)
Kuopio 20.1.2008: JUN H (Tapio Kakko)
Jyväskylä 5.10.2008: NUO H (Tapio Kakko)

Muuta:
kastroitu 07/2011
häntämutka

luonnetestattu +++/+110 p 05/2010

Oka on ensimmäinen koirani. Se muutti elämääni joulukuussa 2006, jolloin hain sen Rovaniemeltä 8-viikkoisena karvapallona. En pysty kuvailemaan sanoin sitä, kuinka suuri merkitys sillä on ollut elämässäni tuosta päivästä asti. Toki meillä meni muutama päivä siihen, että oltiin sinut toistemme kanssa, mutta siitä lähtien se on ollut osa minua ja kulkenut mukanani kaikkialla mihin koiran nyt vain voi mukaan ottaa.

Luulin tuolloin haluavani harrastuskaverin erilaisiin harrastuksiin. Paljon me eri ryhmissä käytiinkin. Toko on ehkä lähimpänä omaa sydäntäni, mutta myös agility, pk-jälki ja hajutyöskentely on käyty läpi. Oka on ollut täydellinen kumppani kaikissa lajeissa mihin olen sen vienyt. Ei se mikään kisatykki ole, mutta ei ole emäntäkään, joten yhdessä ollaan edistytty ja kompuroitu. 

Myöhemmin ymmärsin, ettei kisoihin valmentautuminen ole sitä mitä haluan eikä iso koiramäärä ympärillä sitä mitä Oka haluaa, joten lakkasin käymästä ryhmissä. Tokoa ja temppuja harrastellaan edelleen kotioloissa ja sulan maan aikaan teen Okalle jälkiä metsään. Muuten elämämme koostuu pääasiassa ulkoilusta, satunnaisesta retkeilystä ja yhdessäolemisesta. 

Oka rakastaa ennenkaikkea ruokaa, mutta se tuntuu pitävän myös nukkumisesta, rapsutuksista, pehmeistä alustoista, palloista, kepeistä, uimisesta, lumihangista ja lapasista. Se sietää myös pikkuveljeään esimerkillisesti. Minulle Oka on paras ystävä, joka ymmärtää sanoitta. Se on aina läsnä. Sillä on liehuva häntä, jolla se ottaa osaa iloon ja nauruun. Sillä on pehmoinen turkki, johon itkeä, kun elämä potkii päähän. Jos sitä hämmentää jokin eikä se oikein tiedä miten toimia, se tuo yleensä pallon. Sellainen se on. Elämäni koira.