sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Unelias

Sanoitko ulos?


Ai ei? Njääh. Sanoi uupunut pieni koira, joka on sävyttänyt korvansa mun lempivärillä ja jonka raahasin hajutreeneihin kahden tunnin hankilenkin jälkeen. Tarkoitus oli käydä tunti, mutta eksyin tavoilleni uskollisena. Sorppa hani.



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Uimasilla

Vietettiin Okan kanssa aamupäivällä kahdenkeskistä laatuaikaa ja suunnattiin koirauimalaan. Oli molemmille ensimmäinen kerta, joten pyysin uittajan mukaan, joka tulikin talon puolesta. Oka on niin kokenut uimari, ettei se tarvinut pelastusliivejä ollenkaan (ne yleensä laitetaan varmuuden vuoksi, jos koira on kokematon uimari). 


Aluksi Oka oli siinä veteenmenorampilla sen näköinen, että whaaaat?, mutta pallon heilahtaessa ei enää aikailtu. Nameja ei tarvittu, vaikka ne kassissa olikin mukana. Osasin kyllä aavistaa, että pallolla on melkoinen vetovoima vesialtaassakin.



 Oka jaksoi mainiosti polskia koko uintiajan (30 min.). Toki siinä välillä huilattiinkin, mutta hienosti riitti potkua. Mä alkuun vähän mietin, että noinkohan sillä riittää kunto, mutta turhaanpa silläkin päätäni vaivasin. Allaolevista kuvista löytyy ehkä maailman huolestunein pieni lapinkoira. Eihän tuo pallo vain karkaa tuosta, ennenkuin ehdin perille. Kyllä sillä oikeasti taisi olla ihan kivaa.



Heittäisit nyt sen pallon jo, uittaja!


lauantai 19. tammikuuta 2013

Hajutreenit

Otin treeneihin kameran mukaan. Jope muisteli tänään ilmaisua, joka aloiteltiin viime lokakuun kurssilla. Alkuun se oli aika hakusessa, mutta löytyi viimein. Jopen tarkoitus on siis ilmaista hajua istumalla mikä ei näistä kuvista vielä välity. Loppua kohti homma alkoi rullaamaan ja istuminenkin onnistui ilman vihjesanaa. Ensi viikolla päästään aloittelemaan toivonmukaan jo erottelua,kunhan harjoitellaan tuo ilmaisu riittävän vahvaksi kotioloissa. 








Hienosti se viimein meni koiran osalta. Emäntä saa olla vielä tarkempi ja uskaltaa vaatia vähän enemmän.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Uuden vuoden aloitus, myöhässä tietenkin.

Meidän vuosi on alkanut laiskoissa merkeissä ja Jopen sairastelulla. Siitä onneksi selvittiin. Pojat oli tänään mukana tallilla ja otin kamerankin, kun oli muka valoisaa. Sitä ei kuvista kyllä huomaa.

 Oka hämmästyi, kun kielsin sitä ahmimasta hevonpaskaa.

 Jope keskittyi tuttuun tapaan kurvailuun.


 Rakas pörröpöksy <3


Kepinsyöntitalkoot. Lähinnä kyllä näyttävät siltä, kuin olisin murjaissut hyvänkin vitsin.