Vietettiin Okan kanssa aamupäivällä kahdenkeskistä laatuaikaa ja suunnattiin koirauimalaan. Oli molemmille ensimmäinen kerta, joten pyysin uittajan mukaan, joka tulikin talon puolesta. Oka on niin kokenut uimari, ettei se tarvinut pelastusliivejä ollenkaan (ne yleensä laitetaan varmuuden vuoksi, jos koira on kokematon uimari).
Aluksi Oka oli siinä veteenmenorampilla sen näköinen, että whaaaat?, mutta pallon heilahtaessa ei enää aikailtu. Nameja ei tarvittu, vaikka ne kassissa olikin mukana. Osasin kyllä aavistaa, että pallolla on melkoinen vetovoima vesialtaassakin.
Oka jaksoi mainiosti polskia koko uintiajan (30 min.). Toki siinä välillä huilattiinkin, mutta hienosti riitti potkua. Mä alkuun vähän mietin, että noinkohan sillä riittää kunto, mutta turhaanpa silläkin päätäni vaivasin. Allaolevista kuvista löytyy ehkä maailman huolestunein pieni lapinkoira. Eihän tuo pallo vain karkaa tuosta, ennenkuin ehdin perille. Kyllä sillä oikeasti taisi olla ihan kivaa.
Heittäisit nyt sen pallon jo, uittaja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti